Laumaelämää ja hidasta kameran käyttöä

Meidän likat ovat lauma. Lauma täysin eri-ikäisiä (9-6-3-0 v) ja erilaisia (kahta eri rotua, kolmesta salukista yksi sileä ja kaksi hapsullista, yksi äiti-tytär pari, kaksi keskenään erottomattomia bestiksiä, maailman ovelin karkailija, yksi ehdoton mamman perässä hiihtäjä ja ikuinen sylivauva, yksi täysin oman Arvonsa tunteva Kuningatar jne jne). Luonteita piisaa ja erilaisia koiria rakastettavaksi. :-)

Mutta siltikin ne ovat yhtenäinen lauma, jonka toimintaa on mielenkiintoista seurata. Mutta niin harvoin niitä saa vangittua kameralla samaan kuvaan. Tänään koko nelikko kökötti sohvalla vierivieressä katsellen takapihalle. Aurinko paistoi ja ajattelin saavani loistavan kuvan niistä. Mutta mitä vielä, eikös ne ehtineet haajaantua ennen kuin sain kameran laukaisuvalmiiksi.

No, tähän blogiin sain sentään kuvan vähän samanlaisesta porukasta. Porukasta, joka ei karkaa kameraa. Mutta joka toisaalta on aika tylsää seuraa...

Kesäajassa, niinpä niin...

Kesäaikaan siirryttiin viime yönä. Ainakaan ulos katsoessaan sitä ei huomaa, mistä eilen satanut lumikerros pitää huolen. Lämpötila nousi plussan puolelle, kadut ovat litiseviä ja kuraisia. Ja taas on tiedossa tassu- ja mahanaluspyykkiä jokaisen lenkin jälkeen.


Hertta käväisi tänään koirapuistossa siskojensa Ansan ja Bean sekä Anin ja Bongon kanssa. Ani ja Bongo ovat neljä viikkoa nuoremmasta Dakarai-pentueesta. Hauskaa oli. Oheisessa Savon Sarin ottamassa kuvassa Hertta seisoo kuin muka olisikin rauhallinen. Onneksi oheisista linkeistä löytää Sarin ja Kaukolan Hannan ottamia kuvia, joista löytää sen oikeanlaisen Hertan:

http://picasaweb.google.fi/sarisavo0/29309AnsaBeaHerttaAniJaBongoKoirapuistossa#5318643861968747138
http://picasaweb.google.com/hanna.kaukola/Koirapuisto#




Kotona uni maistuikin sitten Hertalle. Unikaverina Viona. Meidän pikkutytöt, kaksi sileää.





Ja toinen sohva olikin sitten isompien tyttöjen käytössä. Unityylittelyä á la Sira ja Nana:

Aivan. Missä meillä sitten ihmiset istuvat? Eilen otetusta kuvasta saa osviittaa….

Elämä on epäreilua ja mulle kans!

Sellaista se elämä on, kun on suuret hampaat ja purutikku on nopeasti syöty. Sitten sellainen pieni pentu jäyhtää, jäyhtää ja jäyhtää... Elämä on epäreilua!



Ihan niinkuin silloin, kun taloon tullut pentu tuo tullessaan ihanan pehmeän punkan, johon iso saluki meeeeeelkein mahtuu, kun oikein tunkee... ;-)

Sekalaisia kuvia

Päiväunia

Talvista ulkoilua

Lepäilyä ja yhdessäoloa

Afrikka kohtaa Persian

Tämä blogi olisi ollut hyvä aloittaa, kun Hertta, pieni afrikkalaisen rodun edustaja, sopivasti joulun alla (22.12.) saapui meidän kolmen salukin (persialainen vinttikoira) laumaan. Antti-poika (7 v) sai elämänsä joululahjan ja yllätyi totisesti saadessaan syliinsä pienen ryttynaaman. Vauhtia on riittänyt siitä lähtien, pieni afrikkalainen oppinut olemaan persialainen (mm. haukkumaan) ja kuvia on tullut räpsittyä.

Hertta on ollut meillä nyt 3 kk ja 2 päivää, joten ajattelin esitellä muutaman kuvan tältä ajalta ja toivoa, että uusi blogi saisi laittamaan kuvia ja kuulumisia useamminkin esille. :-)

Blogi perustettu

Kokeillaan nyt, josko kotisivujen päivittäminen nopeutuisi tätä kautta.