Hertta ja seitsemän salukia

Eilen Hertta ja Viona olivat kutsuneet Judithin & Meten, Tinkan & Tonjan sekä Puhurin ja Figaron omistajineen Lohjalle. Aurinko paistoi, päivä oli mitä ihanin. Omistajat nauttivat herkkullisesta piknikistä ja koirat toisistaan. Kiitos kaikille mukavasta iltapäivästä ja Tuirelle & Pirjolle erikoiskiitos kuvista, joista osaa voi ihailla tässä kirjoituksessa. Ylhäällä meidän Hertta ja rantakukat, alla Hertta ja ystävänsä Figaro.

Kuules hei, kumpi meistä on isompi ja nopeampi?

Minä olen isompi, enkös? Eikun minä olen isompi!

Ja basenji voittaa - juoksemalla karkuun! Kiss:

Mätsäritreeniä

Hertta kävi treenailemassa toissa päivänä mätsärissä Farukin (Klassic's Daydream Believer) kanssa. Sitä ennen Hertta ja Faruk päästelivät energiaa ulos koirapuistossa. Katso kuvat täältä: http://picasaweb.google.com/Zuketin/HerttJaFaruk2009_05_14?authkey=Gv1sRgCIyBtu_Rs8zGbQ#

Sää oli kylmä, pohjoisesta tuli sellainen tuuli, että Vesterisen Tiinalla oli vaikeuksia kehässä saada palelevat basenjit seisomaan. Silti meni ihan kivasti. Ensin Hertta oli punaisten pikkupentujen 2. ja sen jälkeen Faruk punaisten pikkuaikuisten 3. Hienoa!

Antin wappuheila

Vappuna meitä hellittiin ihanalla säällä. Suuntasimme Lohjan mökille, jossa lämpömittari kohosi 20 asteeseen. Oli hieno ilma siivota: pölyttää mattoja, pestä lattioita jne. Koirat nauttivat olostaan, juoksivat hulluina ja lekottelivat auringossa tuulettumaan nostettujen mattojen päällä. Ja mikäs tyttöjen ollessa, kun vappuheilaksi sai komean nuorenmiehen. Eikös Nanan onnellinen ilme yläkuvassa osoita juuri sitä?

Hertan päivän aarre oli iso luu, jota se kuljetteli ympäriinsä. Vappupiknik. Ja toki Batmaninkin oli viettämässä vappua kanssamme, Nana tosin vähän ihmetteli Batmobiilia...

Ja toki vapunjuhlinta väsyttää.

Kukkaloistoa!

Bongattu västäräkki

Tänään mökillä Lohjalla lämpötila lähenteli 20 astetta. Aurinko paistoi, linnut lauloivat. Aidan toiselta puolelta bongasimme västäräkin. Västäräkistä vähäsen? Västäräkkiä ihmettelemässä Viona ja Hertta yläkuvassa.

Tytöillä oli kevättä rinnassa ja vauhtia tassuissa. Pieni Hertta tuntuu saavan vauhtia vanhempiin; pienen pystykorvan mukana kirmasivat kaikki salukit. Tosin Nanakin yritti muuntautua pystykorvaksi juostessaan Hertan kanssa. : -)

Hertta juoksi lähes koko ajan ja salukit näyttivät jakavan lapsenhoitovuoroja, ne nimittäin juoksivat osin vuorotellen Hertan kanssa. Hertta on oppinut, ettei se juoksemalla pärjää isommilleen. Siksi sen erikoisuus onkin marjapensaiden ja muiden välissä puikahteleminen. Viuh! Ja äkkikäännös paikassa, jonne isompi ei mahdu. Ja eikun jallittamaan seuraavan pensaan taakse. Fiksu likka! Lisää vauhtikuvia á la Sira, Nana, Viona ja Hertta löytyy oheisista kansioista:
http://picasaweb.google.com/Zuketin/Lohja1?authkey=Gv1sRgCMOG3biJ-aSOYA#
ja
http://picasaweb.google.com/Zuketin/Lohja2?authkey=Gv1sRgCMC0zr2ljtu3YQ#

Aurinkoinen viikonloppu tiedossa

Mikäpä Siralla viettäessä perjantai-iltaa sohvalla. Kaverina Antti, joka nauttii popcorn-pussistaan ja tv:n kaukosäätimestä. Lattialla kelliskelemässä Hertta, joka jäyhtää luunsa loppuja.

Tänään huomasi todenteolla, että kevät on tulossa. Aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli 15 astetta. Viikonlopuksi on luvattu vielä lämpimämpää ja aurinkoa. Ja ensi viikolla pitäisi vielä lämmetä. Ehkä tänä vuonna ei vappuna tule räntää! :-)

Kelpaa Hertan ja Vionankin nauttia auringosta:

Hm. Jos tuntuu, että tässä blogissa on paljon kuvia, joissa meidän basenji-saluki-kaksoset ovat rintarinnan, se on totta. Mutta meidän kamerassa on näitä kaksoskuvia vielä enemmän. Hertta ja Viona vaan tuntuvat olevan erottamattomia ja ne nauttivat toistensa seurasta. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko ystävyys täysin samanlaisena sitten, kun Hertta saa ensimmäiset juoksunsa.

Pentukurssilla

Antti kävi tänään Hertan kanssa Kiva-Team ry:n http://www.kivateam.fi/ koulutusohjaajakurssin yhteydessä järjestetyllä pentukurssilla. Pari harjoitteli kontaktia, luokse tuloa, kielletyn namin jättämistä ja rauhoittumista. Hyvin onnistui kurssi molemmilta.

Kotipihalla esittelivät sitten isälle ylpeänä taitojaan.

Kävin itse Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssin 2000–2001 ja keväällä 2001, kun teimme päättöharjoitustyönä vastaavanlaista kurssia, Antti oli mukana masuasukkina. Ja nyt poika jo itse kouluttaa omaa koiraansa. Kyllä aika rientää…

Alla onnellinen koiranomistaja ja kurssilta saatu diplomi:

Siis meidätkö ne aikoo hylätä?

Huomenna olisi tarkoitus lähteä perheen kesken Ruotsiin.

Tänään piti sitten pakata valmiiksi. Yksi seitsemänvuotias miehenalku kulkee perässä haluten tietää, paljonko rahaa hän saa käyttää hedelmäpeleihin (?!! kuullut ilmeisesti luokkakavereiltaan moisesta "hienoudesta") ja kärttää, miten myöhään hän saa laivalla valvoa. Samalla etäisyydellä koirat vahtivat tarkasti, mitä teemme, ja kun selviää, että pakkaamme, alkaa heillä selvästi raksuttaa: "Hm! Mihin matka? Pääsemmekö mukaan ja jos, onko kiva reissu? Vai joudummeko hoitolaan?" Lauma hitsaantuu selvästi yhteen ja jopa pieni Hertta, jolla takana vasta yksi hiihtolomareissu, tuntuu ymmärtävän, että jotain tapahtuu.

Tasan kymmenen vuotta sitten (16.4.) veimme Iidan ja Emman ensimmäistä kertaa hoitolaan, juuri häitämme edeltävänä päivänä häiden ja häämatkan ajaksi. Nyt tasan kymmenen vuotta myöhemmin, jätämme pikku-Hertan ensimmäistä kertaa (kahdeksi) yöksi hoitoon (tosin hoitaja on meillä kotona).

Aina se tuntuu haikealta jättää koirat. Vaikea se on sängyssäkin nukkua, kun ei ole Sira viemässä puolta jalkatiloista (Aki väittää, että selkäongelmanikin olisivat muka pienempiä, jollen jakaisi sänkytilaani Sirkun kanssa, mutten usko.. ;-)

Kohta ne tulee takaisin....

Pääsiäinen - vauhtia ja nautiskelua

Hertta ja Nana vieheen perässä

Sira Lohjalla nauttimassa kevätauringosta!

Pääsiäisenä on aikaa nauttia hyvien ystävien seurasta, herkullisista mauista ja keväästä. Tänä vuonna säät suosivat erityisesti pääsiäislauantaina, jolloin aurinko paistoi ja lämpötila nousi 13 asteeseen. Tytöt pääsivät metsään Iitu greyhoundin kanssa:

Myöhemmin tytöt pääsivät Lohjalle pääsiäiskokolle Tuulan ja Markun sekä Zap-basenjin (Zuketin Zap o’Bulldobas) kanssa:

Vaaleaa ja musta-valkoista, pysty- ja luppakorvaa. Ystäviä kaikkityynni.

Lohjalle oli eksynyt myös käsiviehe. Tyylinäytteet viehejuoksussa á la äiti & tytär eli Sira ja Viona:

Pääsiäismuistoja

Soittelimme tänään Nanan kasvattajan Dagmarin (http://www.pari-was.de/) kanssa. Siinä, missä me täällä Suomessa näemme kevään merkkejä jo siinä, että lumi on sulanut ja lämpötila on päivisin plussan puolella, Saksassa on kevät jo oikeasti pitkällä. Dagmar huolehti nurmikon ajamisesta ja oli viettänyt päivän mm. rikkaruohoja kitkemällä...

Näin pääsiäisen alla muistui mieleen pääsiäinen vuonna 2005, jolloin olin Siran sekä Pinjan ja Sarin seurassa Saksan&Belgian reissulla. Kaivoin koneen muistista tuolloin otetun kuvan (yllä), jossa Sira ja tätinsä Kami (Arsi-dust-kami Pari-was) poseeraavat. Kami nukkui pois tämän vuoden helmikuussa yli 13 vuoden iässä. Kami oli kaunis ja persoonallinen koira, jonka olisin ottanut itselleni koska tahansa. Onneksi olemme saaneet sen veljentyttären tyttärineen ilahduttamaan elämäämme!

Hän on täällä taas....

Hän on täällä taas
Kuinka sua kaipasin
Täällä taas
Talven yli odotin ja
täällä taas
neiti Kevät on tullut kaupunkiin
- Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Neiti Kevät

Kevätauringon paistaessa sain otettua ihanan kuvan Sirasta ja Hertasta. Meidän lauman vanhin ja nuorin nauttimassa auringon lämmöstä.

Hertasta tosin nykyisin ei paljoa rauhallisia kuvia saakaan. Neidillä riittää virtaa ja kun se ei enää tarvitse niin paljon unta, sillä riittää aikaa touhuta.... Se on ihanan vilkas ja kekseliäs! Onneksi sillä riittää leikkikavereita omasta takaa, en tiedä, miten se muuten saisi purettua energiaansa.


Viereisessä kuvassa Hertta leikkii Vionan, rakkaan ystävänsä kanssa. Hyvin maistuu pennulle leikit 3 vuotiaan kanssa, tosin Nana (6 v) yhtyy yleensä leikkiin ja aina välillä myös Sira telmii mukana.

Yksi Hertan lempitouhuista on pahvilaatikoiden silppuaminen. Meillä on keittiössä kerättynä kierrätykseen vietäväksi ja takassa poltettavaksi pahvilaatikoita, talouspaperirullan hylsyjä jne. Kyseinen kasa on Hertan touhunurkka ja aarreaitta. Sallittu huvi. Ja ahkerasti se tyttö hakeekin silputtavaa. Alla olevassa kuvassa Hertan aikaansaannos (aikaa meni vain pieni hetki; nopea ja taitava tyttö).

Hertan ensimmäinen näyttely

Meidän Hertta täytti toissapäivänä 5 kuukautta ja pääsi osallistumaan sisarustensa kanssa Helsingin Messukeskuksen Puppy Expo pentunäyttelyyn 750 muun pennun kanssa.

Tuomarina rodulla oli Jarmo Vuorinen, joka valitsi Hertan ROP-pennuksi seuraavanlaisen arvostelun kera: "Erittäin lupaava, tyylikäs narttu. Kaunis pää ja ilme. Hyvät rypyt. Oikein kannetut korvat. Kaunis kaula. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Erinomainen runko, ylälinja ja häntä.Tyylikkäät, kevyet liikkeet."

Sting-veli oli VSP ja siskot Ansa ja Bea palkittiin kunniapalkinnoilla. Sanna-Maijan Dakarai-kennel oli ROP-kasvattajaryhmä.

Hertta jatkoi menestystään RYP-kehässä, jossa tuomarina toimi espanjalainen Javier Sanchez. Hertta oli ryhmässä 2. kaunein.

Hertan esitti kauniisti Vesterisen Tiina, jolle valtavat kiitokset!!!!

Yllä olevan kuvan Hertasta otti Sari Savo.

Tässä kuvassa Hertta palkintoineen Antin (7 v) seisottamana.



















ROP-kehästä otetut kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta onnistuin jollainlailla saamaan Hertan ja Stingin samaan kuvaan.

Laumaelämää ja hidasta kameran käyttöä

Meidän likat ovat lauma. Lauma täysin eri-ikäisiä (9-6-3-0 v) ja erilaisia (kahta eri rotua, kolmesta salukista yksi sileä ja kaksi hapsullista, yksi äiti-tytär pari, kaksi keskenään erottomattomia bestiksiä, maailman ovelin karkailija, yksi ehdoton mamman perässä hiihtäjä ja ikuinen sylivauva, yksi täysin oman Arvonsa tunteva Kuningatar jne jne). Luonteita piisaa ja erilaisia koiria rakastettavaksi. :-)

Mutta siltikin ne ovat yhtenäinen lauma, jonka toimintaa on mielenkiintoista seurata. Mutta niin harvoin niitä saa vangittua kameralla samaan kuvaan. Tänään koko nelikko kökötti sohvalla vierivieressä katsellen takapihalle. Aurinko paistoi ja ajattelin saavani loistavan kuvan niistä. Mutta mitä vielä, eikös ne ehtineet haajaantua ennen kuin sain kameran laukaisuvalmiiksi.

No, tähän blogiin sain sentään kuvan vähän samanlaisesta porukasta. Porukasta, joka ei karkaa kameraa. Mutta joka toisaalta on aika tylsää seuraa...

Kesäajassa, niinpä niin...

Kesäaikaan siirryttiin viime yönä. Ainakaan ulos katsoessaan sitä ei huomaa, mistä eilen satanut lumikerros pitää huolen. Lämpötila nousi plussan puolelle, kadut ovat litiseviä ja kuraisia. Ja taas on tiedossa tassu- ja mahanaluspyykkiä jokaisen lenkin jälkeen.


Hertta käväisi tänään koirapuistossa siskojensa Ansan ja Bean sekä Anin ja Bongon kanssa. Ani ja Bongo ovat neljä viikkoa nuoremmasta Dakarai-pentueesta. Hauskaa oli. Oheisessa Savon Sarin ottamassa kuvassa Hertta seisoo kuin muka olisikin rauhallinen. Onneksi oheisista linkeistä löytää Sarin ja Kaukolan Hannan ottamia kuvia, joista löytää sen oikeanlaisen Hertan:

http://picasaweb.google.fi/sarisavo0/29309AnsaBeaHerttaAniJaBongoKoirapuistossa#5318643861968747138
http://picasaweb.google.com/hanna.kaukola/Koirapuisto#




Kotona uni maistuikin sitten Hertalle. Unikaverina Viona. Meidän pikkutytöt, kaksi sileää.





Ja toinen sohva olikin sitten isompien tyttöjen käytössä. Unityylittelyä á la Sira ja Nana:

Aivan. Missä meillä sitten ihmiset istuvat? Eilen otetusta kuvasta saa osviittaa….

Elämä on epäreilua ja mulle kans!

Sellaista se elämä on, kun on suuret hampaat ja purutikku on nopeasti syöty. Sitten sellainen pieni pentu jäyhtää, jäyhtää ja jäyhtää... Elämä on epäreilua!



Ihan niinkuin silloin, kun taloon tullut pentu tuo tullessaan ihanan pehmeän punkan, johon iso saluki meeeeeelkein mahtuu, kun oikein tunkee... ;-)

Sekalaisia kuvia

Päiväunia

Talvista ulkoilua

Lepäilyä ja yhdessäoloa