Kukkaloistoa!

Bongattu västäräkki

Tänään mökillä Lohjalla lämpötila lähenteli 20 astetta. Aurinko paistoi, linnut lauloivat. Aidan toiselta puolelta bongasimme västäräkin. Västäräkistä vähäsen? Västäräkkiä ihmettelemässä Viona ja Hertta yläkuvassa.

Tytöillä oli kevättä rinnassa ja vauhtia tassuissa. Pieni Hertta tuntuu saavan vauhtia vanhempiin; pienen pystykorvan mukana kirmasivat kaikki salukit. Tosin Nanakin yritti muuntautua pystykorvaksi juostessaan Hertan kanssa. : -)

Hertta juoksi lähes koko ajan ja salukit näyttivät jakavan lapsenhoitovuoroja, ne nimittäin juoksivat osin vuorotellen Hertan kanssa. Hertta on oppinut, ettei se juoksemalla pärjää isommilleen. Siksi sen erikoisuus onkin marjapensaiden ja muiden välissä puikahteleminen. Viuh! Ja äkkikäännös paikassa, jonne isompi ei mahdu. Ja eikun jallittamaan seuraavan pensaan taakse. Fiksu likka! Lisää vauhtikuvia á la Sira, Nana, Viona ja Hertta löytyy oheisista kansioista:
http://picasaweb.google.com/Zuketin/Lohja1?authkey=Gv1sRgCMOG3biJ-aSOYA#
ja
http://picasaweb.google.com/Zuketin/Lohja2?authkey=Gv1sRgCMC0zr2ljtu3YQ#

Aurinkoinen viikonloppu tiedossa

Mikäpä Siralla viettäessä perjantai-iltaa sohvalla. Kaverina Antti, joka nauttii popcorn-pussistaan ja tv:n kaukosäätimestä. Lattialla kelliskelemässä Hertta, joka jäyhtää luunsa loppuja.

Tänään huomasi todenteolla, että kevät on tulossa. Aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli 15 astetta. Viikonlopuksi on luvattu vielä lämpimämpää ja aurinkoa. Ja ensi viikolla pitäisi vielä lämmetä. Ehkä tänä vuonna ei vappuna tule räntää! :-)

Kelpaa Hertan ja Vionankin nauttia auringosta:

Hm. Jos tuntuu, että tässä blogissa on paljon kuvia, joissa meidän basenji-saluki-kaksoset ovat rintarinnan, se on totta. Mutta meidän kamerassa on näitä kaksoskuvia vielä enemmän. Hertta ja Viona vaan tuntuvat olevan erottamattomia ja ne nauttivat toistensa seurasta. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko ystävyys täysin samanlaisena sitten, kun Hertta saa ensimmäiset juoksunsa.

Pentukurssilla

Antti kävi tänään Hertan kanssa Kiva-Team ry:n http://www.kivateam.fi/ koulutusohjaajakurssin yhteydessä järjestetyllä pentukurssilla. Pari harjoitteli kontaktia, luokse tuloa, kielletyn namin jättämistä ja rauhoittumista. Hyvin onnistui kurssi molemmilta.

Kotipihalla esittelivät sitten isälle ylpeänä taitojaan.

Kävin itse Kiva-Teamin koulutusohjaajakurssin 2000–2001 ja keväällä 2001, kun teimme päättöharjoitustyönä vastaavanlaista kurssia, Antti oli mukana masuasukkina. Ja nyt poika jo itse kouluttaa omaa koiraansa. Kyllä aika rientää…

Alla onnellinen koiranomistaja ja kurssilta saatu diplomi:

Siis meidätkö ne aikoo hylätä?

Huomenna olisi tarkoitus lähteä perheen kesken Ruotsiin.

Tänään piti sitten pakata valmiiksi. Yksi seitsemänvuotias miehenalku kulkee perässä haluten tietää, paljonko rahaa hän saa käyttää hedelmäpeleihin (?!! kuullut ilmeisesti luokkakavereiltaan moisesta "hienoudesta") ja kärttää, miten myöhään hän saa laivalla valvoa. Samalla etäisyydellä koirat vahtivat tarkasti, mitä teemme, ja kun selviää, että pakkaamme, alkaa heillä selvästi raksuttaa: "Hm! Mihin matka? Pääsemmekö mukaan ja jos, onko kiva reissu? Vai joudummeko hoitolaan?" Lauma hitsaantuu selvästi yhteen ja jopa pieni Hertta, jolla takana vasta yksi hiihtolomareissu, tuntuu ymmärtävän, että jotain tapahtuu.

Tasan kymmenen vuotta sitten (16.4.) veimme Iidan ja Emman ensimmäistä kertaa hoitolaan, juuri häitämme edeltävänä päivänä häiden ja häämatkan ajaksi. Nyt tasan kymmenen vuotta myöhemmin, jätämme pikku-Hertan ensimmäistä kertaa (kahdeksi) yöksi hoitoon (tosin hoitaja on meillä kotona).

Aina se tuntuu haikealta jättää koirat. Vaikea se on sängyssäkin nukkua, kun ei ole Sira viemässä puolta jalkatiloista (Aki väittää, että selkäongelmanikin olisivat muka pienempiä, jollen jakaisi sänkytilaani Sirkun kanssa, mutten usko.. ;-)

Kohta ne tulee takaisin....

Pääsiäinen - vauhtia ja nautiskelua

Hertta ja Nana vieheen perässä

Sira Lohjalla nauttimassa kevätauringosta!

Pääsiäisenä on aikaa nauttia hyvien ystävien seurasta, herkullisista mauista ja keväästä. Tänä vuonna säät suosivat erityisesti pääsiäislauantaina, jolloin aurinko paistoi ja lämpötila nousi 13 asteeseen. Tytöt pääsivät metsään Iitu greyhoundin kanssa:

Myöhemmin tytöt pääsivät Lohjalle pääsiäiskokolle Tuulan ja Markun sekä Zap-basenjin (Zuketin Zap o’Bulldobas) kanssa:

Vaaleaa ja musta-valkoista, pysty- ja luppakorvaa. Ystäviä kaikkityynni.

Lohjalle oli eksynyt myös käsiviehe. Tyylinäytteet viehejuoksussa á la äiti & tytär eli Sira ja Viona:

Pääsiäismuistoja

Soittelimme tänään Nanan kasvattajan Dagmarin (http://www.pari-was.de/) kanssa. Siinä, missä me täällä Suomessa näemme kevään merkkejä jo siinä, että lumi on sulanut ja lämpötila on päivisin plussan puolella, Saksassa on kevät jo oikeasti pitkällä. Dagmar huolehti nurmikon ajamisesta ja oli viettänyt päivän mm. rikkaruohoja kitkemällä...

Näin pääsiäisen alla muistui mieleen pääsiäinen vuonna 2005, jolloin olin Siran sekä Pinjan ja Sarin seurassa Saksan&Belgian reissulla. Kaivoin koneen muistista tuolloin otetun kuvan (yllä), jossa Sira ja tätinsä Kami (Arsi-dust-kami Pari-was) poseeraavat. Kami nukkui pois tämän vuoden helmikuussa yli 13 vuoden iässä. Kami oli kaunis ja persoonallinen koira, jonka olisin ottanut itselleni koska tahansa. Onneksi olemme saaneet sen veljentyttären tyttärineen ilahduttamaan elämäämme!

Hän on täällä taas....

Hän on täällä taas
Kuinka sua kaipasin
Täällä taas
Talven yli odotin ja
täällä taas
neiti Kevät on tullut kaupunkiin
- Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Neiti Kevät

Kevätauringon paistaessa sain otettua ihanan kuvan Sirasta ja Hertasta. Meidän lauman vanhin ja nuorin nauttimassa auringon lämmöstä.

Hertasta tosin nykyisin ei paljoa rauhallisia kuvia saakaan. Neidillä riittää virtaa ja kun se ei enää tarvitse niin paljon unta, sillä riittää aikaa touhuta.... Se on ihanan vilkas ja kekseliäs! Onneksi sillä riittää leikkikavereita omasta takaa, en tiedä, miten se muuten saisi purettua energiaansa.


Viereisessä kuvassa Hertta leikkii Vionan, rakkaan ystävänsä kanssa. Hyvin maistuu pennulle leikit 3 vuotiaan kanssa, tosin Nana (6 v) yhtyy yleensä leikkiin ja aina välillä myös Sira telmii mukana.

Yksi Hertan lempitouhuista on pahvilaatikoiden silppuaminen. Meillä on keittiössä kerättynä kierrätykseen vietäväksi ja takassa poltettavaksi pahvilaatikoita, talouspaperirullan hylsyjä jne. Kyseinen kasa on Hertan touhunurkka ja aarreaitta. Sallittu huvi. Ja ahkerasti se tyttö hakeekin silputtavaa. Alla olevassa kuvassa Hertan aikaansaannos (aikaa meni vain pieni hetki; nopea ja taitava tyttö).

Hertan ensimmäinen näyttely

Meidän Hertta täytti toissapäivänä 5 kuukautta ja pääsi osallistumaan sisarustensa kanssa Helsingin Messukeskuksen Puppy Expo pentunäyttelyyn 750 muun pennun kanssa.

Tuomarina rodulla oli Jarmo Vuorinen, joka valitsi Hertan ROP-pennuksi seuraavanlaisen arvostelun kera: "Erittäin lupaava, tyylikäs narttu. Kaunis pää ja ilme. Hyvät rypyt. Oikein kannetut korvat. Kaunis kaula. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Erinomainen runko, ylälinja ja häntä.Tyylikkäät, kevyet liikkeet."

Sting-veli oli VSP ja siskot Ansa ja Bea palkittiin kunniapalkinnoilla. Sanna-Maijan Dakarai-kennel oli ROP-kasvattajaryhmä.

Hertta jatkoi menestystään RYP-kehässä, jossa tuomarina toimi espanjalainen Javier Sanchez. Hertta oli ryhmässä 2. kaunein.

Hertan esitti kauniisti Vesterisen Tiina, jolle valtavat kiitokset!!!!

Yllä olevan kuvan Hertasta otti Sari Savo.

Tässä kuvassa Hertta palkintoineen Antin (7 v) seisottamana.



















ROP-kehästä otetut kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta onnistuin jollainlailla saamaan Hertan ja Stingin samaan kuvaan.